Kilpailukalenteri

M T K T P L S
 
 
 
 
1
 
2
 
3
 
4
 
5
 
6
 
7
 
8
 
9
 
10
 
11
 
12
 
13
 
14
 
15
 
16
 
17
 
18
 
19
 
20
 
21
 
22
 
23
 
24
 
25
 
26
 
27
 
28
 
29
 
30
 
 
 

Rio ohoi!

Raportti Rion Paralympialaisista...

Suomen paralympiajoukkueen ensimmäinen ryhmä lensi Rioon Amsterdamin kautta, johon myös minä kuuluin. Kokonaislentoaika Rioon oli 16 tuntia, joka kului omalta osin lähinnä elokuvia katsellessa. Paikan päälle saavuttaessa joukkuetta oli vastassa ystävälliset ja avuliaat vapaaehtoistyöntekijät, jotka auttoivat mm. kisapassien leimaamisessa.  Lentokentältä matka jatkui kohti paralympiakylää.

Heti seuraavana päivänä vuorossa oli kontin avaaminen, jossa vene oli tullut Rioon. Ensimmäiset päivät apunani toimi paikallinen avustaja, joka auttoi minua kaikessa tarvittavassa ennen kuin oma valmentajani Rikard Bjurström pääsi paikan päälle. Paikallisen avustajan kanssa avasimme kontin, varustelimme veneen purjehduskuntoon ja kävimme vesillä ihmettelemässä paikallisia virtaolosuhteita. Sain avustajaltani paljon arvokasta paikallistietoa niin tuuli- kuin virtaolosuhteista.

Koko kolmen viikon aikana jona olin Riossa, pidin vain kolme välipäivää vesiltä. Virtaolosuhteiden omaksuminen ja ymmärtäminen ennen kilpailua tuntui toivottomalta työltä.

Paralympialaisten rutiini kilpapurjehduspäivä noudatti seuraavaa kaavaa:
 

8:00 Aamupala
9:10 Bussikuljetus Marina Da Gloriaan
10:00 Joukkeenjohtajienkokous
11:00 Veneen lasku vesille
12:00 Köydet irti rannasta
13:00 Päivän ensimmäinen lähtö
14:30 Päivän toinen lähtö
16:00 Takaisin rannassa
16:30 Ruokailu purjehduskeskuksessa
17:00 Veneen nosto vesiltä
18:10 Bussikuljeuts takaisin paralympiakylään
19:00 Perillä paralympiakylässä

Etukäteen odotettiin, että Riossa vallitsisi kevyet tuulet ja regatta tulisi olemaan kevyt tuulinen. Ennakko-odotukset sai heittää roskakoriin, sillä vain yhtenä päivänä tuuli oli heikkoa ja tällöin ei purjehdittu yhtäkään lähtöä. Useampana päivänä tuuli yltyi jopa niin kovaksi, että osa veneistä upposi.

Itse pystyin purjehtimaan paralympiaregatan omalla tasollani. Totta kai olisi ollut mukavaa, jos olisin onnistunut vielä paremmin ja pystynyt tuomaan mitalin kotiin. Mutta väitän, että tällä kertaa kahdeksas sija ei ollut minun huonouttani, vaan muiden paremmuutta.Tulokset kokonaisuudessaan löydät tästä 

Paralympiavoittajaksi kruunattiin Damien Sequin Ranskasta, toinen oli Matthew Bugg Australiasta ja kolmas Helena Lucas Englannista.

Isot purjehdusmaat jyräsivät mitalitilastoissa, sillä osanottajia purjehduksen eri luokissa oli 22 eri maasta, mutta mitalit jaettiin viiden ison purjehdusmaan kesken. Nämä olivat Australia, joka otti kaksi kultaa ja yhden hopean. Canada, joka otti pronssia ja hopeaa. Britteinsaarille meni kaksi pronssia, Ranskaan yksi kulta ja Yhdysvaltoihin yksi hopea.

Mitä veden laatuun tulee, niin en henkilökohtaisesti sanoisi, että vesi olisi ollut kovin saastunutta. Tosin muovipusseja näki välillä yhden siellä toisen täällä, mutta siinä kaikki. Kukaan paralympiapurjehtijoista ei sairastunut ei edes Norjan Björnar Erikstadt joka kiskoo veneen köysiä hampaillaan ja jolle veden joutuminen suuhun on väistämätöntä.

Tulevaisuudessa jatkan purjehdusta 2.4mR luokassa ja kutsun käydessä myös muissa köliveneluokissa. Valitettavasti valinta siitä, että osallistunko Tokion Paralympialaisiin purjehduksessa on jo tehty minun puolestani. Sillä kansainvälinen paralympiakomitea on päättänyt pudottaa purjehduksen pois Tokiosta 2020. Toivon että saamme purjehduksen takaisin 2024 Paralympialaisiin. Sillä aikaa on hyvä derivoida ja etsiä nollakohtaa koulun penkillä.

HALUAN KIITTÄÄ KAIKKIA NIITÄ TUKIJOITA JA HENKILÖITÄ JOTKA OVAT EDESAUTTANEET PARALYMPIAPROJEKTINI TOTEUTUMISTA

Huippu-urheilu terveisin Niko Salomaa